• Luonne

 Yemi SP alias Jimiä ei tarhata muiden hevosten paitsi Kurko-ystävän kanssa, sillä ori todella pitää puolensa eikä sitä haittaa muiden satuttaminen. Orin ruoka-apajille muilla ei todellakaan ole tulemista, ja sen arvokas kilpahevonen kertoo selvästi. Ainoastaan alle vuotiaat varsat ja Kurkon se päästää lähelleen, eikä ori niitä satuta vahingossakaan. Rajat mies kertoo jälkikasvulleen ja muiden jälkikasvulle kuitenkin johdonmukaisesti ja selvästi.
Ihmisten kanssa Jimi on lauhkea, eikä uhittele ollenkaan. Orimaisia tempauksia, kuten jatkuva hirnuminen taluttaessa on ihan ymmärrettävää. Taluttaessa Jimi ei riuhdo syömään, eikä yritä kävellä ihmisen yli. Se tietää oman paikkansa, ja tyytyy siihen rooliin mukavasti. Ori pitää karsinassakin hoitaessa olla aina kiinni, vaikka se on hyvin rauhallinen oriksi. Vetosolmun Jimi osaa sekunneissa avata, joten kannattaa vähän miettiä minne narun loppuosan pistää "piiloon" orilta.
 Kavioiden puhdistus sujuu helposti tutuilla, mutta vieraille ihmisille kaviot saattavat juuttua maahan ja pitkän ponnistelun jälkeen vieras ihminen saa puhdistettua orin kaviot ja tarkistettua kengityksen. Jimi testaa hoitajiaan vähäsen, mutta ei ala riehumaan. Se tietää arvokkuutensa! Harjatessa orin alaturpa saattaa lörpähdellä, ja silmät saattaa mennä kiinni. Se rentoutuu ja nauttii pitkistä harjan vedoista, mutta lyhyet harjanvedot ja jännittyneen tuntuinen hoitaja aiheuttavat orissa päinvastaisen vaikutuksen. Tarpeeksi pingottuneen ihmisen kanssa ori on käytävällä jopa loikannut kahdelle jalalle. Satuloinnissa ori seisoo puhisten aloillaan. Se saattaa pullistella, mutta kaulaa silittelemällä Jimi rentoutuu ja satulavyö menee helposti kiinni. Normaalille suitsille Jimillä on tapana naurahdella aluksi, ja sitten vaivaisesti avata suunsa. Kankien kanssa tätä ilmiötä ei ole tullut, ehkä se pitää rankemmasta kouluväännöstä kankien kanssa.

Kentällä Jimi on sähäkämpi kuin maneesissa. Ori ottaa eteenpäinvievät avut aina hyvin vastaan, eikä jarruissa vikaa ole. Se on todella miellyttävä hevonen ratsastaa, kun tottuu Jimin lennokkaisiin askeleihin. Jimi muistuttavaa hyvin paljon kissaa, se on energinen, ketterä ja huomionkipeä. Jimi aloittaa aina kouluratansa hörähtelemällä tuomarille alkutervehdyksessä.
Vaikka Jimi onkin kilpakaveriaan Kurkoa rauhallisempi, niin kyllä orikin sähäkkä osaa olla. Se ei laita ikinä ratsastajalle hanttiin, mutta se kuumenee nopeasti ja silloin jarrutuspyyntöjä pitää viljellä kokoajan istunnalla ja ohjasotteilla. Kouluradalla Jimi pistää aina kierrokset nollille, ja lähtee radalle tasaista pompottavaa ravia esittäen. Sen muoto on kouluaitojen sisällä rikkoutumaton, ja luottamus pilottiin lähes täydellinen. Se tykkää hölkätä joustavin askelin, ja kuunnella ratsastajan avut täysin. Siksipä jokainen menetetty piste on täysin ratsastajan vika, joko hän ei osannut pyytää oikein tai jätti pyytämisen kesken.
Esteradoilla Jimi tietää miten homma hoidetaan. Sen askeleet sopivat aina, sillä orin pelisilmä on pettämätön eikä se jätä ratsastajaa tyhjänpäälle ellei ratsastaja jätä sitä yksin. Jimille pitää höpöttää hiljaisesti kokoajan, ja olla suurissakin hypyissä hyvin mukana. Jos edellisessä hypyssä oria on suuhun sattunut, niin seuraavalle esteelle tultaessa se on paljon epävarmempi ja yrittää luikerella apujen välistä. Lennonjohtajan pitää olla lennossa mukana ja ohjata lennokkiaan määrätietoisin ottein oikealle paikalle. Jimillä on mahtava kapasiteetti niin este- kuin kouluradoille. Se yrittää aina viimeisen päälle, mutta ei ori aina helppo ratsu ole.



 • Sukutaulu
 

 • Sukuselvitys

Oroag on yksi komeimmista oreista mitä ikinä olen nähnyt. Vaikka se on vanha, niin energiaa löytyy pääsiäispupun verran. Se syntyi Herbert Rehnerin tilalle Saksaan, ja nyt tummanruunikon omistaa Tiina Mustonen. Trakehner on tehnyt loistavaa työtä kilpahevosena,ja kiertänyt näyttelyistä itselleen VIR MVA Ch- palkinnon. Painotuksena miehellä on ollut rataesteet, joita se on hypännyt jopa 170cm korkeudelta irtohypytyksessä. Koulupuolikaan ei huono ole, Vaativa B´hen riittävät miehen rahkeet. Se on saavuttanut myös RG Oripäivillä Paras Periyttäjäori- pokaalin, sekä sillä on useita voittoja/sijoituksia esteillä, mutta myös koulussa. Itsetietoinen ori tuntee asemansa tallin valtiaana ehkä turhankin hyvin, ja ratsastaessa helposti kuumeneva kaveri. Jälkeläisiä on paljon, äkkiarviolta veikkaisin n. 30. Löytyy kaikenlaisia menijöitä, tyttöjä ja poikia. Miekkonen on tutustumisen arvoinen vanha herra, joka on evm- sukuinen. Vanhemmista ei tietoja löydy.

Vivinia GER on ihanan näköinen ruunikonkimo 160cm ötökkä. Tamma on jo hyvin vanha, mutta parhaimmillaan sen koulutustaso on ollut Vaativa B, ja rataesteet 120cm. Irtohypytyksessä neiti loikkasi kepeästi 140cm esteen ylitse. Luonteeltaan se on selväpäinen ja tasainen. Uskomattoman nöyrä hevonen sopii siitostyöhön kuin nakutettu. Jälkeläisiä sillä on reilut kymmenen, ja kisakalenterissa vajaa 100 lähtöä. Sijoituksia 14 ja 4 voittoa. Viivi- äiti on kilpaillut maastoesteitä, kenttää, koulua sekä esteitä. Varsin monipuolinen tamma, johon ei voi olla ihastumatta. Saksasta Suomeen tulleen tamman suvusta tiedetään paljon Oroaqia enemmän. Viivin sukuselostusta saa ja pitää lukea tamman sivuilta. Se on hyvin monipuolinen ja kattava, enkä halua sitä tähän kopioida tai alkaa lyhentelemään tmv.



 • Jälkeläiset