Ihmisten seurassa Vellu on reipas, ja kuuntelevainen. Ori kunnioittaa ihmistä syvästi, eikä sillä ole pienintäkään aikomusta riehua. Toisinaan tammojen laitumien läheltä mennessä se saattaa huudella ohimennessään. Ori tykkää jekkuilla hetkittäin muka säikähtävänsä varjoa tai kovia ääniä. Oikeasti ori ei pelkää mitään, ja tietää asian itsekkin.

Hoitaessa se seisoo tukevasti omilla jaloillaan, ja väistelee ihmistä joskus jopa rajusti poispäin. Päästään ori on arka, eikä anna kaikkien koskea korvien läheisyyteen. Kaviot se antaa puhdistaa ilman sirkustanssia. Satuloitaessa Vellu voi steppailla, tai viskoa päätään. Ihmiseen ori ei vahingossakaan osu, ja orin rauhoitteleminen äänellä ja silityksellä on konsteista parhain. Suitsien laitossa Vellu on aloillaan. Se puhisee hiljakseen, ja tuijottaa kiinteästi eteenpäin.

Maastossa ja koulutreeneissä Vellu ei juurikaan eroa muista hevosista. Se tekee nöyrästi mitä pyydetään, ja kulkee itse eteen. Kumminkaan ori ei tuhlaa energiaa ylimääräiseen työntekoon, vaan ottaa lunkisti. Maastossa Vellu ei säiky mitään, ja toimii parhaiten kärkiporukassa.

Estetunnilla Vellu on sähäkkä, mutta pysyy ratsastajan hallinnassa kiltisti. Orilla ei ole ikinä ollut tilaisuutta lähteä viemään. Pukittelukin on hyvin harvinaista käytöstä, ja pukittelemiselle on aina syy, vaikka vialliset varusteet. Heti maapuomeille Vellu on tarkkana, ja tottelee ratsastajan pienimmät käskyt. Se lisää vauhtia aika reippaasti, jos ratsastaja antaa ohjalla liikaa periksi. Ratsastajan tulee olla liikkeessä aina passiivisesti mukana, eli hidastaa vatsalihaksillaan jatkuvasti. Tarkan maapuomiharjoittelun jälkeen Vellu jää sopivasti jalan ja käden väliin. Epävarma ratsastaja ei ole hyvä valinta Vellun selkään, sillä silloin ori alkaa loikkia pienille esteille tiikerinloikkia ja viskoa päätään. Tasapainoisen ratsastajan kanssa ori hyppää sopivalta kohdalta ja sopivan korkealta. Mitä isommiksi esteet nousevat sitä enemmän Velluun tulee sähäkkyyttä, ja vauhtia. Takajalat tulee hyvin mahanalle, ja ponkaisu taivaisiin on suuri. Kapasiteettiä ja pelisilmää löytyy.

Kilpailutilanteessa ja varsinkin vieraassa paikassa Vellu on oikea kissaeläin. Se pyörähtelee ja pröystäilee heti trailerista tullessaan, mutta ei henkisesti juurikaan energiaa tuhlaa. Se vain elvistelee kilpakavereilleen. Esteradalle se tarvitsee pätevän, tasapainoisen ja itsevarman ratsastajan. Vellu tietää hyvin pitkälle miten homma tulee hoitaa, mutta tiukissa paikoissa se tarvitsee päättäväisen ratsastajan. Askeleet se hoitaa esteille itse, ja parhaiten hyppää eleettömällä ja vähän apuja käyttävällä ratsastajalla. Vellu pudottaa harvoin, mutta sen keskittyminen herpaantuu juuri ratsastajan horjahduksista tmv. Uusintakierroksilla Vellun valtti on keskittyminen ja nopeus.

Ophidian Morfin ITH on upeannäköinen esteratsastuksen konkari. Ori on esikantakirjattu, hyvin koulutettu mies. Koulutustaso on Vaativa B, ja 150cm esteet. Alias Mosse on reipas ja utelias, se ei hermostu kisapaikoillakaan vaan jaksaa hurmata luonteellaan kertatoisensa jälkeen. Jälkeläisiä orilla on kymmenkunta. Kisaratoja jo vanhemmanpuoleinen Mosse on kerennyt kiertämään reilun 400 kertaa. Varsinainen mestari.

VIR MVA Ch Extase CX alias Ekku on varmasti hienoimpia hannover-oreja. Miehellä on hallussaan näyttelyarvonimi, sekä ERJ-I- pokaali. Yleislaatuarvostelusta se pokasi YLA2- palkinnon. Ranskassa syntynyt ori hyppää jopa 160cm esteitä, ja eläimen kuvat hurmaavat jokaisen hevostytön. Ekku on sijoittunut/voittanut kilpailuissa 80 kertaa!

Paladin´s Vampire Hunter on myös esikantakirjattu Hollannissa syntynyt ruunikko nainen. Tempperamenttiä, ja kuumuutta muijasta löytyy oikein kunnolla, ja se on jättänyt kymmenisen jälkeläistä. ERJ:n laatuarvostelussa se nappasi ERJ-I palkinnon. Tamma on käynyt elämänsä aikana 424 kilpailussa.

Extasen suku on esteille painottunut. Sen vanhemmat ovat ranskalaisia hevosia, jotka ovat kuuluisia omissa piireissään. Emä Exant B on herättänyt huomiota pienellä korkeudellaan(154cm) ja suurella hyppykapasiteetillaan. Isä Excotique C on periyttänyt yli 100 rakenteeltaan napakkoja estepainotteisia varsoja. Suku on evm.
Vampire Hunter II ja Angel´s Memories ovat Paladin´s Vampire Hunterin vanhemmat, joita ei virtuaalimaailmassa ole. Kummatkin ovat suht´isoja, isä on musta ja emä punarautias. Vampire Hunter II kuoli yllättävän varhaisessa iässä ähkyyn, mutta se ei kerennyt montaakaan tammaa astua. Angel´s Memories oli viimeisiä orin astumia tammoja.

Wayfaerer on Valko-Venäjältä tullut koulutamma, se on KRJ IV-palkinnon saanut. Huolimatta koulutaustasta Farra-tamma hyppäsi myös 120cm esteitä. Tamma nukkui pois syyskuussa 2007 jättäen maailmaan kuusi jälkeläistä. Tamma kilpaili hienosti 226 kisaa.

Wayfaererin suku ei ole kovinkaan lupaava, keksitty hevonenhan se on. Anthologyn kerrotaan olevan olevan toisinaan kiivasluonteinen, jonka huonot puolet tulivat kilpakentillä vasta näkyviin. Loppujenlopuksi orilla todettiin pahanlaatuinen kasvain aivoissa.
Nemesis oli vain neljävuotias varsoessaan ensimmäisen kerran, tamma kohosi tasaisesti vaativampiin luokkiin. Vaikkei se kovinkaan suurta läpimurtoa urallaan tehnyt tamma oli toisinaaan otsikoissakin.
Deat Silence kisasi kotimaassaan Intermediaire tasolla menestyksekkäästi, mutta vaihtelevasti. Ori astui muotovaliovanhemmista syntyneen Smithereens- nimisen tamman, joka oli varsinainen monitoimieläin.
Desert Incorporel ja Decimation eivät sukunsa puolesta kovin kehuttavia ole, sillä varsinkin orin vanhemmat olivat esteratsuja aluetasolla. Decimation oli puolestaan vahinkovarsa, onneksi se kuitenkin puhdasverinen oli.